Matolääkitystarpeen tutkiminen kannattaa: yli 90 % madotuksista turhia
Kahden vuoden aikana Madoton?-tutkimuksessa analysoiduista koiranäytteistä negatiivisia on ollut peräti 96 % ja kissanäytteistä vastaavasti 93 %. Näin suurelle osuudelle tutkituista eläimistä matolääkitys olisi siis ollut turha.
Madoton?-tutkimuspaketti on ollut kissojen ja koirien matohäädön apuna jo syksystä 2019 lähtien. Millaisia tuloksia kahden vuoden aikana on kertynyt, ja miltä suomalaisten lemmikkien loistilanne vaikuttaa tutkittujen näytteiden pohjalta?
Madoton?-tutkimus on tarkoitettu aikuisten terveiden koirien ja kissojen matolääkitystarpeen arviointiin. Tutkimuksemme avulla voi selvittää loislääkityksen tarpeen ja välttää lemmikin elimistöä sekä ympäristöä kuormittavan, tarpeettoman madotuksen. Mikäli loisia löytyy, annamme suosituksen lemmikin hoitamisesta lähettämämme tutkimustodistuksen mukana.
Pennuille rutiinimadotukset ehdottoman tärkeitä
Koiranomistajat ovat hyödyntäneet Madoton?-sisäloistutkimusta selvästi kissaihmisiä vilkkaammin – vain 14 % meille saapuneista lähetyksistä on sisältänyt kissan jätöksiä. Vain häviävän pieni osa bioanalyytikoidemme tutkimista näytteistä on ollut pennuista.
On hyvä muistaa, että pennuilla sisäloisinfektiot voivat kehittyä vakaviksi jo ennen kuin ulostenäytteestä voi munia löytää. Pennuilla loiskuorma on potentiaalisesti suurin ja pahat oireet voivat kehittyä nopeasti. Madotustarpeen arviota ulostetutkimuksella suositellaankin koirille 12-16 viikon ja kissoille 16 viikon iästä eteenpäin. Tätä nuoremmille suositellaan siis säännöllisiä rutiinimadotuksia.
Koirien näytteistä negatiivisia 96 % - kissojen näytteistä 93 %
Madoton?-tutkimuksessa koiranäytteistä negatiivisia eli madonmunista puhtaita on ollut peräti 96 % ja kissanäytteistä vastaavasti 93 %. Näin suurelle osuudelle tutkituista eläimistä matolääkitys olisi siis ollut turha.
Luvut vastaavat varsin tarkkaan aiemmin Suomessa julkaistujen, samalla menetelmällä tehtyjen tutkimusten tuloksia (Pullola et al. 2006 ja Näreaho et al. 2012). Myös Madoton?-näytteistä löytyneet loiset ovat pitkälti samoja kuin aiemmissa tutkimuksissa.
Kissoilta ainoaksi loislöydökseksi on Madoton?-tutkimuksessa jäänyt kissan suolinkainen, Toxocara cati. Koirilla tuloksemme ovat olleet paljon monipuolisempia.
Koirilta löytyneet yleisimmät loiset Madoton?-tutkimuksessa
Yleisin löydös koirasta on Madoton?-tutkimuksessa ollut Strongylida-lahkon sukkulamadon muna. Strongylida-munat olemme asiakkaillemme vastanneet nimellä hakamato (Uncinaria stenocephala, kutsutaan myös ”koukkumadoksi”).
Tarkkaan ottaen joissain tapauksissa kyseessä ovat voineet olla myös ulosteen syömisen kautta koiran ruuansulatuskanavaan päätyneet, saman näköiset muun eläimen (esim. hevosen) Strongylida-loisen munat. Koska näitä munia ei voi mikroskoopilla toisistaan erottaa, suositellaan koira joka tapauksessa madotettavaksi.
Toisen sijan Madoton?-tutkimuksessa koirien loisista jakavat koiran suolinkainen Toxocara canis ja hieman yllättäen piiskamato Trichuris vulpis. Piiskamato on aiempien tulosten mukaan Suomen koirissa häviävän harvinainen. Yleinen se ei ole meidänkään aineistossamme, mutta nousee kuitenkin suolinkaisen rinnalle. Havaintojemme perusteella piiskamadon esiintyvyyttä suomalaisilla koirilla voisi olla syytä selvittää lisää.
Mielenkiintoinen löydös koirilla oli myös Capillaria (Eucoleus) -mato, jonka munia löytyi parilta koiralta. Tähän loissukuun kuuluu monilla eläimillä, myös koirilla, esiintyvä keuhkomato Capillaria aerophila, jonka munat voivat löytyä ulostenäytteestä. Mato on siis harvinainen, mutta löytyessään merkittävä löydös, ja suosittelemme eläinlääkärin konsultaatiota tällaisessa tapauksessa.
Kerromme kaikki hoitoa vaativat löydökset lemmikkien omistajille
Yksittäiseltä koiralta löytyi näytteestä Isospora-alkueläintä, joka voisi suurina määrinä esiintyessään aiheuttaa koiralle ripulia. Lisäksi on objektilasille päätynyt tunnistamattoman sukkulamadon toukka ja sattumalöydöksenä eräässä näytteestä havaitsimme syyhypunkin (Sarcoptes scabiei). Viimemainittu oli kenties päätynyt koiran ruuansulatuskanavaan koiraparan kihnuttaessa hampaillaan kutisevaa ihoaan.
Vaikka syyhypunkki ei liity mitenkään matolääkityksen tarpeen määrittelyyn, vastasimme tietysti tämänkin löydöksen, jotta koira saisi asianmukaisen hoidon.
Mainittakoon vielä, että ehdottomasti yleisin parasitologinen löydös koirilla on näytteissämme ollut Eimeria-kokkidin ookystat, joita on esiintynyt yli viidesosalla koirista, mutta kissoilla ei ensinkään. Nämä ookystat on helppo tunnistaa vaarattomiksi, koiran ruuansulatuskanavan läpi matkaaviksi muun eläinlajin loisiksi. Useimmiten ne ovat lähtöisin jäniksen papanoista, jotka tunnetusti koirille hyvin maistuvat.
Koska tällaisella Eimeria-löydöksellä ei ole mitään merkitystä koiralle, vastaamme näytteet negatiivisina – tutkimuksen tarkoitushan on kertoa matohäädön tarpeesta eikä sekoittaa omistajan ajatuksia vaarattomien alkueläinten tieteellisillä nimillä.
Myös muuta kiehtovaa ja joskus erotusdiagnostisesti haastavaakin näytteissä usein näkyy, kuten muita kasvinsyöjien loisten munia tai eri kasvien siitepölyä. Männyn siitepölyhiukkanen muuten muistuttaa mikroskoopissa muodoltaan Mikki Hiiren pään siluettia.
Kirjoittaja on Vita Laboratorioiden eläinlääkäri Antti Lavikainen
>> Tutustu sisäloistutkimukseemme ja tilaa Madoton?-tutkimuspaketti
Lisätietoja Madoton?-tutkimuksesta saat sähköpostilla osoitteesta lemmikki@vita.fi.
